KEMORA 14-15.5.2010

Torstaiaamu ja kello noin 7.30. Reiskan herätyskello soi. Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin saapuu Toyota kyydissään Reiska ja Lammin Jari pihaan Nokialle. Tästä se taas alkaa, kuuma legendskausi 2010. Reiskan pakki Ducatoon ja eikun nokka kohti Veteliä. Edessä 250km ja sitten ollaankin jo perillä Kemoran moottoriradalla. Kevään ensimmäinen hellepäivä ja Ducato on kovilla. Syylarissa pieni reikä ja vettäkin sieltä katoaa, mutta perille päästään. Sitten teltta pystyyn ja kilpuri alas kärrystä. Päivän aikana luvassa kolme vartin harjoitusta, joissa päätavoitteena on saada ajettua ns. pinnat rikki uusista renkaista. Ne kun aina vaativat tuollaiset kolmisenkymmentä kierrosta ennen kuin pito on parhaimmillaan. Renkaat saapuivat sen verran viime tipassa, että ennakkoon ei niillä ehtinyt ajaan yhtään. Onneksi on kuiva keli, niin homma menee suunnitellusti.

Kemora1

Kilpailun aikataulua on viimevuotisesta rukattu sellaiseksi, että nykyään perjantaisin ajetaan yksi harjoitusajo ja aika-ajo ja lauantaina on vuorossa molemmat kilpailulähdöt. Sunnuntaina joko nuollaan haavoja tai nautitaan menestyksen huumasta.

Perjantain harjoitusajo sujui ihan mukavasti ja kellotimme kolmanneksi parhaan ajan n. 0,4 sekuntia kärkeä hitaampana. Aika-ajo menikin sitten ihan nappiin ja onnistuin saamaan hyvät imuavut molemmille Kemoran pitkille suorille tuloksena paalupaikka 0,2 sekunnin erolla. Kemorassa hyvästä imuavusta on varmasti hyötyä lähes puoli sekuntia. Pohjani olisivat olleet jonkun verran reilummat ilman viimeisen mutkan jarrumissiä ja mutkan aavistuksen verran leveäksi menoa. Sinällään merkityksetöntä, paalu mikä paalu.

Ensimmäisen kisan lähtö onnistui oikein hyvin ja sain pidettyä ykköspaikan avausmutkassa ja myöskin pitkän takasuoran ajan. Paluusuoran jälkeisessä jarrutuksessa pääsivät Ylinen ja tälle vuodelle hyvän vauhdin löytänyt Raine Hautakangas livahtamaan ohitseni. Ei kuitenkaan suurempaa hätää, kisan aikana ohituksia tulisi totutusti vielä useita ja todennäköisesti vasta viimeiset mutkat ratkaisisivat voittajan. Muutaman kierroksen ajoin komantena ja hieman alkoi huolestuttamaan, kun jostain syystä vauhti suorilla ei ollut aivan kärkikaksikon luokkaa. Hetkeksi tipahdin jo neljänneksikin, kun Jenni Krohn pääsi pujahtamaan ohitse. Hänestä pääsin kuitenkin nopeasti takaisin ohitse ja kärkikaksikon kantaan. Pitkän paluusuoran jarrutuksessa päätin yrittää nostaa sijoitustani ja mutkasta ulostullessa huomasin yhtäkkiä olevani kärjessä. Ei paha. Seuraavan kerran maalisuoraa ajettaessa sain vilkaistua suoran päässä näkyvissä ollutta kisakelloa. Täksi vuodeksi oli muutettu kisalähdöt 15 minuutin mittaisiksi aiemman 12 kierroksen sijaan. Ilmeisesti kisajärjestäjät halusivat pitää aikataulun kurissa mahdollisissa safety car tilanteissa. Kilpailut kestävät siis tänä vuonna 15 minuuttia riippumatta ajetuista kierroksista. Kelloa vilkaistuani, näin siinä lukemat 13 minuuttia ja risat ja kuvittelin, että ehdimme ajaa vielä kaksi kierrosta. Sen kierroksen aikana tipahdin takasuoralla kolmanneksi, mutta onnistuin paria mutkaa myöhemmin nousemaan toiseksi. Ajattelin, että tästä on hyvä iskeä viimeisen kierroksen takasuoralla. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun seuraavan kerran maaliviivalla heiluikin ruutulippu. Perhana, se olikin viimeinen kierros. No, ei toinen sijakaan huono ole. Yleensä ajan mukaan määritellyissä kisoissa ajetaan aina yksi kierros ilmoitetun ajan lisäksi, jonka järjestäjät kuljettajille viimeisen kierroksen alkaessa näyttävät selvästi. Näin ei kuitenkaan nyt sitten ollut. Tästä eteenpäin sen nyt sitten tietää...

 

Toiseen lähtöön sain ruudun neljä ensimmäisessä lähdössä ajamani neljänneksi nopeimman kierrosajan perusteella. Lähtö onnistui oikein hyvin ja ensimmäisessä mutkassa nousin kolmanneksi ja pari mutkaa myöhemmin jo toiseksi. Hautakankaan imuun pääsin ensimmäisen kierroksen täyttyessä ja takasuoralla painoin ohitse. Nyt oli suorakulku jälleen kohdallaan. Reiska oivalsi loistavasti mistä ensimmäisessä lähdössä kulku oli kiinni ja nyt homma oli kunnossa. Pitkään sain ajella kärjessä kunnes Hautakangas piipahti muutaman mutkan ajan edelläni. Sain kuitenkin kärkipaikan napattua takaisin ja tällä kertaa olin tarkempana myös kisamatkan suhteen. Nyt tiesin tasan tarkkaan koska viimeinen kierros alkoi. Takasuora hieman normaalia sisempää linjaa, eikä kukaan päässyt yrittämään ohitse. Lähimmäksi uhkaajaksi oli noussut ensimmäisen lähdön voittanut Ylinen. Viimeisissä mutkissa taisto oli tiukkaa ja maalisuoralle tulimme Ylisen kanssa rintarinnan. Sain kuitenkin kiihdytettyä hieman paremmin ja voittomarginaalini oli vain 0,02 sekuntia, matkassa vain muutamia kymmeniä senttejä. Se kuitenkin riitti ja täysi pistepotti oli toisesta lähdöstä plakkarissa.

Saldona siis avauskisasta voitto ja kakkossija ja jaettu johto sarjapisteissä. Loistava alku kaudelle ja Alastarossa 11-12.6 on hyvä koittaa jatkaa voittoputkea kohti mestaruutta.

 

ALASTARO 11-12.6.2010

 

Alastaron kilpailua edeltävänä keskiviikkona kävin testaamassa kaluston ja kuskin vauhtia. Vauhti osoittautui oikein hyväksi, mutta murheitakin ilmaantui. Moottorista oli joko vaihdelaatikko tai kytkin rikki, kun aina mutkaa varten pienemmälle vaihteelle vaihtaessa ilmeni voimakasta tärinää. Torstai oli välipäivä ajamisen suhteen ja perjantai-aamuna päätimme vaihtaa varmuuden vuoksi toisen moottorin nokalle. Pelkän vaihdelaatikon tai kytkimen vaihto olisi isompi projekti ja vaatisi moottorin poisottamisen jokatapauksessa. Moottorin vaihto sujui oikein mukavasti ja klo 12.30 olleeseen harjoitusajoon ehdimme mainiosti. Moottori toimi moitteetta ja kuivalla radalla ajetussa harjoituksessa kellotimme nopeimman ajan.

Hieman ennen aika-ajoa alkoi taivaalta tulla vettä ja sama jatkui aika-ajonkin aikana. Sadekelillä ajo sujui melkein yhtä hyvin kuin kuivallakin ja tuloksena oli kakkosruutu ensimmäiseen kisalähtöön.

Lauantain ensimmäinen lähtö ajettiin aika-ajon tapaan sadekelillä ja sehän sopi mainiosti. Sain hyvän lähdön, mutta aivan kärkeen asti se ei riittänyt. Toisella kierroksella pääsin radan kakkosmutkassa livahtamaan Legendsin epävirallisen maailmanmestaruudenkin toissavuonna voittaneen Rory Penttisen edelle. Muutamassa kierroksessa sain tehtyä selvän pesäeron muuhun porukkaan, mutta kisan puolivälin jälkeen alkoi Juha Haarahiltusen auton kuva suurentua uhkaavasti taustapeilissä. Ero kapeni kapenemistaan ja viimeisen kierroksen viimeisissä mutkissa Juha oli aivan takanani. Aluksi helpolta tuntunut voitto oli sittenkin tiukan taistelun takana. Viimeisissä mutkissa sain kuitenkin pidettyä ykköstilani ja ruutulippu tervehti minua voittajana maalisuoralla.

Kemora2

Lauantaina iltapäivällä ajettuun toiseen kisalähtöön lähdin ruudusta neljä. Ensimmäisen lähdön nopein kierrosaikani oli neljänneksi nopein. Sade oli laantunut ja kilpailun alkaessa rata oli täysin kuiva. Lähtö onnistui taas mukavasti ja sain pidettyä sijoitukseni. Takasuoran jälkeisen mutkan hässäkässä pääsin nousemaan jo toiseksi, mutta paluusuoran jarrutuksessa Ylinen pääsi ohitseni. Mutkan jälkeen näkyikin sitten punaiset liput, jotka tarkoittivat lähdön keskeyttämistä. Yksi kuljettaja oli kaatanut autonsa, mutta päässyt kuitenkin ehjänä autosta ulos. Autokaan ei ollut radalla, joten ehkä hieman hätiköity päätös muuten hyvää työtä tehneeltä kilpailun johdolta. Uusintalähtö otettiin samoista lähtöruuduista kuin ensimmäinenkin lähtöyritys. Kytkintä tuntumalle hakiessani auto lähti hieman liikkeelle ja pelkäsin saavani stop & go rangaistuksen varaslähdöstä. Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt. Alkukiihdytys ei sujunut ollenkaan hyvin ja tipuin kuudennelle sijalle. Takasuoran jälkeisessä mutkassa pääsin nousemaan neljänneksi, mutta mutkan ulostulossa Haarahiltunen sai paremman vauhdin ja pääsi nousemaan rinnalleni. Seuraavaan mutkaan taitettaessa olin sisäpuolella, mutta Haarahiltunen sen verran edelläni, että eturenkaani oli hänen takarenkaansa kohdalla. Tarkoitukseni oli päästää Haarahiltunen taittamaan mutkaan edelläni ja liimautua hänen kantaansa, mutta mutkaan taitettaessa etupyöräni osuikin Haarahiltusen takakulmaan ja molemmat pyörähdimme. Menin jonkun matkaa takaperin ja nokkaani kohti tuli autoa parhaimmillaan kahta rinnan. Sain käännettyä autoni pois radalta hiekalle kuitenkin ilman osumia. Hässäkässä auto sammui, eikä startti jaksanut pyöräyttää moottoria uudelleen käyntiin. Nousin jo autosta pois toivoni sen lähdön suhteen menettäneenä. Huomasin kuitenkin radalla turva-auton ja päätin yrittää autoani käyntiin vielä kerran. Ties vaikka lähtö keskeytettäisiin jälleen ja aloitettaisiin taas alusta.

Tiukka ote takapuskurista ja auto hieman ylös hiekasta. Sitten äkkiä ohjaamoon ja vyöt kiinni ja starttia kokeilemaan. Auto oli sen verran liikahtanut, että startin rattaat olivat paremmin kohdallaan ja nyt auto lähti käyntiin. Ei muuta kuin takaisin radalle ja letka kiinni. Lähtöä ei radalla olleesta suuresta romumäärästä huolimatta keskeytetty, vaan turva-auton perässä ajeltiin melko pitkään. Niin pitkään, että kun turva-auto poistui radalta, ehdittiin ajaa enää kaksi kierrosta kilpaa. Melkomoinen farssi kilpailuksi. Autoja kun on tänä vuonna hirvittävä määrä, yli 40, niin letkan hänniltä en kahdessa kierroksessa ehtinyt 29 sijaa korkeammalle. Tuli siitäkin sen verran pisteitä, että sarjassa olemme nyt neljännellä sijalla. Loppupisteistä saa onneksi jättää kaksi huonointa lähtöä pois, joten jos loput kisat sujuvat normaaliin malliin, pitäisi mestaruusmahdollisuudet olla edelleenkin hyvät.

Seinäjoen Vauhtiajot 24-25.7 antaakin sitten reilusti osviittaa mestaruustaistelun suhteen. Siellä kun ajetaan peräti neljä kisalähtöä. Innolla odotamme kauden ehdottomasti parasta kilpailutapahtumaa.

 

SEINÄJOKI 24-25.7.2010

 

Reilun kuukauden mittaisen kilpailutauon jälkeen koitti vihdoin kesän odotetuin legends-kilpailu. Jälleen oli aika päästä ajamaan Seinäjoen katuradan kapeisiin betoniränneihin tuhatpäisen yleisöjoukon keskelle. Saavuimme Kapernaumin teollisuusalueella sijaitsevalle rata-alueelle perjantaina iltapäivällä. Perjantaipäivän ohjelma oli melko kevyt; vain varikon kasaus ja saunaan..

Lauantaina alkoivat sitten tositoimet. Aamun harjoituksissa ajoin toiseksi nopeimman ajan ja kaikki näytti hyvältä. Seinäjoelle oli aika-ajosysteemiä muutettu siten, että aika-ajossa kunkin kuljettajan nopein kierrosaika määräisi lähtöruudun päivän ensimmäiseen lähtöön ja toiseksi nopeimpien aikojen paremmuus määräisi lähtöruudun päivän toiseen lähtöön. Aika-ajo sujui oikein mukavasti ja minulle kirjattiin aika-ajosta kaksi nopeinta aikaa, joten pääsin lähtemään paalulta molempiin lähtöihin.

Ensimmäinen lähtö ei sujunut ollenkaan nappiin, kun jo ensimmäiseen mutkaan taittaessa tunsin iskun oikeassa takakulmassa. Tuttu kaverihan siellä kolisteli takapuskuria ja osuman seurauksena pyörähdin ja jäin nokka vasten betoniseinää.  Pakin puuttuessa oli pakko nousta ulos autosta, sitten työntö taaksepäin ja takaisin autoon vyöttäytymään. Tässä kaikessa kului sen verran aikaa, että kun pääsin jälleen matkaan, näkyi kärkijoukko jo peileissä takanani. Ei auttanut muu kuin päästää neljä ensimmäistä autoa ohitse kierroksella. Neljännen auton jälkeen oli pikkuisen rakoa ja jäin siihen ajelemaan. Odottelin kierroksen pari näytetäänkö minulle sinistä lippua, jolloin minun olisi päästettävä lopulta kaikki autot ohitse kierroksella. Lippuja ei tiukasta etsinnästä huolimatta näkynyt ja kun edellä menevät autot tuntuivat ajavan hitaampaa vauhtia päätin painaa kaasun pohjaan ja antaa mennä. Ajattelin, että jos saisin otettua kärkiauton kiinni ja pääsisin ohitse, olisin safety-car tilanteessa jälleen pelissä mukana, kun en olisi enää kierrosta perässä. Kisan puolessa välissä sainkin ajettua Hautakankaan Rainen kiinni ja pääsin ohikin. Muutama kierros ennen ruutulippua kuului pääsuoralla kuitenkin moottorista pahaenteinen ääni ja kilpailu jäi lopullisesti siihen. Kampiakseli oli mennyt poikki. Sikäli moottoririkko ei harmittanut, koska lähtö oli jo mennyt ensimmäisessä mutkassa pilalle ja toisaalta ensimmäisen mutkan kolarikaan ei ottanut pattiin, koska moottori olisi kuitenkin kisassa hajonnut. (Terveisiä positiivisen ajattelun kurssilta;) ).

Toista lähtöä varten sitten piti vaihtaa moottori ja meiltähän se sujui. Puolitoistatuntia ja uusi moottori oli käynnissä. Toinen lähtö sujuikin sitten jo huomattavasti paremmin, vaikka ensimmäisesä mutkassa jouduin päästämään Ylisen edelleni. Tällä kertaa ilman tööttiä takapuskuriin. Jo ensimmäisen kierroksen päätteeksi pääsin kuitenkin takaisin kärkeen ja sillä paikalla ajoin viimeiselle kierrokselle asti kaikessa rauhassa. Takasuoran jälkeiseen tiukkaan oikealle taittuvaan mutkaan jarrutettaessa jouduin ottamaan hieman sisemmän linjan Ylisen päästyä aivan kantaan. Ohitse hän ei kuitenkaan päässyt ja niinpä sain tuulettaa voittoa.

Sjoki 2010 podium

Sunnuntaina ajettiin lauantain tapaan aika-ajot ja kaksi kilpailulähtöä. Sunnuntain voikin tiivistää käytännössä yhteen lauseeseen: Kaksi kertaa paalulta voittoon ilman kärkipaikan menetystä! Aivan näin helppoa ei se käytännössä ollut, vaan molemmissa lähdöissä takana  vaaninut Peltosen Kim pakotti ajamaan aivan äärirajoilla koko ajan. Toisessa lähdössä toiseksi viimeisellä kierroksella kierroksella ohitettava auto meinasi saada vielä pienen hässäkän aikaan, kun shikaaniin mennessä luulin kuskin hidastavan siten, että pääsen ohi ennen shikaania, josta mahtuu läpi vain yksi auto kerrallaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan jouduin tekemään tiukan jarrutuksen, jotta en olisi törmännyt kierroksella ohitettavaan. Hetken jo kävi mielessä vetäistä shikaani suoraksi, mutta se olisi tiennyt kolmen sekunnin rangaistusta ja putoamista ainakin toiseksi. Tiukan jarrutuksen myötä vauhtini hidastui niin paljon, että Peltonen pääsi aivan kantaani. Seuraava kierros osui kuitenkin aivan nappiin ja sain karistettua vihreän auton kannoiltani ennen kilpailun viimeisiä mutkia. Niissäkin tuli hieman ylimääräsitä ohjelmaa kierroksella ohitettavien kanssa, mutta kaikki päättyi kuitenkin onneksi hyvin.

Sjoki 2010

Kahdeksasta ajetusta lähdöstä on nyt plakkarissa viisi voittoa, yksi kakkossija ja pari heikkoa lähtöä. Kauden kaksi huonointa lähtöä saa onneksi jättää loppupisteistä pois, joten ei hätää. Loput kuusi lähtöä täytyy kuitenkin päästä maaliin hyvillä sijoilla, jotta mestaruuden uusiminen onnistuu.

 

BOTNIARING, JURVA 13-14.8.2010

 

Seinäjoen kolmen voiton putken jälkeen oli mukava jatkaa kautta vauhdikkaalla Botniaringin radalla Jurvassa. Perjantai 13. päivä ei aiheuttanut meille harmia, sillä aika-ajosta heltisi paalupaikka muutaman sadasosan erolla seuraaviin.

Lauantain ensimmäinen kilpailulähtö sujui alkuun yllättävänkin helposti ja sain tehtyä jonkin verran pesäeroa seuraaviin ensimmäisten viiden kierroksen aikana. Yleensä varsinkin Jurvassa on vaikea päästä irtaantumaan muusta ryhmästä pitkien, hyvän imuavun tarjoavien suorien takia. Perässä ajavalla on aina selvä etu puolellaan. Nyt se kuitenkin onnistui, mutta ei kisasta kuitenkaan läpihuutojuttua tullut. Noin viiden kierroksen jälkeen alkoi takaa lähestyä Jenni Krohn hurjaa vauhtia ja saikin ajettua minut kiinni muutamassa kierroksessa. Paluusuoran jarrutuksessa Jenni pääsi ohikin, mutta karkuun en sentään häntä laskenut. Ajattelin, että viimeisen kierroksen takasuoralla on minun paikkani iskeä ja ajaa loppukierros siten, että ohittaminen olisi mahdotonta. Suunnitelma onnistuikin ja Jennin pienen virheen seurauksena ohitus oli varsin helppo. Pari seuraavaa mutkaa sisälinjalla ja sitten näin seuraavassa vasemmalle kääntyvässä mutkassa heiluvat keltaiset liput. Ei siis hätää, siinä mutkassa ei saisi ohittaa. Kaikesta huolimatta Jenni työnsi nokkansa rinnalleni ja yritti ohitusta. Jätin jarrutuksen niin myöhään, että olisin varmasti edellä keltaisen lipun vaikutusalueen alkaessa, joka oli vasta todella lähellä mutkaa. Jenni painoi ohitseni ja itse jouduin hieman väistämään mutkassa kolarin ajaneita autoja, joiden takia keltaiset heiluivat. Jenni sai ajella ruutulipulle rauhassa ensimmäisenä ja minä muutaman metrin perässä. Hurjiin tuuletuksiin Jenni ei maaliintulon jälkeen ryhtynyt vaan tyytyi pyörittelemään päätään. Tiesi ilmeisesti itsekin, että tuli tehtyä ohitus keltaisilla lipuilla. Tuomarit olivat onnenksi ajan tasalla ja niinhän siinä loppujen lopuksi kävi, että Jenni sai 8 sekunnin aikasakon ja minä nousin voittajaksi. Jos siinä mutkassa ei keltaisia olisi heilunut, olisin aivan varmasti valinnut sellaisen ajolinjan, että ohitus olisi ollut täysin mahdotonta. Voitto joka tapauksessa.

Toiseen lähtöön lähdin ruudusta kolme ja muutaman kierroksen jälkeen nousin kärkeen. Siitä eteenpäin kilpailu oli toisinto ensimmäisestä lähdöstä aina viimeiselle kierrokselle asti. Jenni ja minä karkasimme muulta joukolta reilun matkan päähän. Ajattelin taas ohittaa Jennin viimeisellä kierroksella takasuoralla, mutta tällä kertaa Jenni oli edellistä lähtöä valppaampana, eikä päästänyt minua rinnalleen. Pari mutkaa myöhemmin kävin vilauttamassa nokkaani sisäkurvin puolella ennen oikealle kääntyvää, rallitermein "kirraavaa" mutkaa ja sain Jennin pois parhaalta ajolinjalta. Mutkasta ulos tultaessa minulla oli huomattavsti parempi vauhti ja pääsin hyvissä ajoin Jennin rinnalle ennen seuraavaa, edellisen lähdön keltaisilla lipuilla ratkaissutta mutkaa. Olin toki ulkopuolella, mutta vauhtini oli niin paljon parempi, että mutkaan jarrutettaessa pääsin Jennin edelle. Kahdessa viimeisessä mutkassa en enää kärkipaikasta luopunut ja viides voitto putkeen oli tosiasia!!

Nappiviikonloppu kaikenkaikkiaan: Aika-ajon pohjat ja kaksi voittoa! Neljä lähtöä on vielä kautta jäljellä ja tilanne mestaruutta ajatellen on oikein hyvä. Jenni siirtyi kokonaispisteissä kärkeen ja minä nousin toiseksi vain neljän pisteen päähän. Loppupisteissä poisjätettävät kaksi huonointa lähtöä jos jo tässä vaiheessa huomioidaan, olen selvässä johdossa. Yhtään huonoa lähtöä ei kuitenkaan saa plakkariin enää tulla, joten loppuun asti saa tarkkana olla ja lopullinen ratkaisu mestaruustaistoon tulee varmasti vasta viimeisessä lähdössä.

Seuraavaa kilpailua suosikkiradalla Ahvenistolla odotamme jo innolla.

 

AHVENISTO 10-11.9.2010

 

Ahveniston kilpailuun oli ilmoittautunut jälleen ennätysmäärä Legends-kuskeja, 59 kappaletta. Ja kaikilla yksi tavoite mielessä. Harjoituspäiviä Ahvenistolla oli niukasti ja vain kisaa edeltävänä keskiviikkona pääsi radalle. Itse olin käynyt pari viikkoa aikaisemmin kokeilemassa, että kaikki oli kisaa varten kunnossa. Näin ollen päätimme olla osallistumatta keskiviikon harjoituksiin ja keskityimme 3 vuotiaan Niilo-poikani kanssa vain varikon pystytykseen. Mitään iloa keskiviikon harjoituksista ei olisi ollutkaan, sen verran oli ruuhkaa radalla ja keskeytyksiä harjoitusjaksoilla ulosajojen takia.

Perjantaina oli aamulla yksi harjoitus, jossa kellotin nopeimman kierrosajan. Kaikki näytti hyvältä kisaa ja voittoputken jatkamista varten. Aika-ajon ensimmäisellä kierroksella oli radan yhden haastavimman mutkan jarrutuspaikalla hieman jostain valunutta vettä ja se tuotti hieman ohjelmaa ahtaassa ohjaamossa. Edelläni ajanut auto pyörähti ja itsekin ajauduin melko leveälle linjalle mutkan aikana. Pysyin kuitenkin radalla, mutta pienen epävarmuuden kyseisen mutkan suhteen se jätti mieleen. Pari seuraavaa kierrosta ajoin ehkä hieman turhan varovasti kyseisen mutkan, enkä aivan huippuaikaan päässyt. Aika-ajon viimeisellä kierroksella sain kuitenkin kelvollisen ajan, mutta tiukassa taistossa se riitti vasta neljänteen sijaan. Eroa paalupaikkaan oli vaivaiset 0,07sekuntia ja silti edelläni oli kolme autoa. No, ei hätää. Tiesimme, että kilpailussa olisimme joka tapauksessa vahvoilla. Kisoja kun on voitettu jopa lähtöruuduista kärkikymmenikönkin ulkopuolelta.

Ahvenisto grid

Legendsien suuren osallistujamäärän takia aika-ajon tulosten perusteella kuskit oli jaettu A- ja B-finaaleihin, joten normaaliin viikonloppuun nähden Legendsit vierailivat radalla kaksinverroin enemmän. Yleisölle tämä sopi mainiosti, tarjoavathan Legendsit ratakisojen ehdottomasti parasta viihdettä. Aika-ajon 21 nopeinta autoa pääsi suoraan A-finaaliin, joka ajettiin jo perjantai-iltana. Aikataulu kisoissa oli todella tiukka ja Ahvenistolla piti kilpailujen päättyä ehdottomasti klo 18.00. Legendsien A-finaalin vuoro tuli hieman aikataulusta jäljessä vasta puoli kuuden jälkeen ja lähtöruudussa piti viiden sekunnin kyltin noustua vielä omasta rannekellostani tarkistaa, että ehdimme juuri ja juuri ajaa täyden kisamatkan, 17 minuuttia. Halusin olla varma, että kauden ensimmäisessä lähdössä yllättämään päässyt ruutulippu tulisi vasta silloin kuin kuvittelin sen tulevan, ei kierrostakaan aiemmin.

Ylimääräisestä lähtöruudun ohjelmanumerosta huolimatta lähtöni onnistui erinomaisesti. Heti lähtökiihdytyksen alkuvaiheissa pääsin nousemaan kolmanneksi, mutta sitten tulikin hieman ahdasta kaiteen ja Hautakankaan Rainen kanssa ja jouduin hieman nostamaan kaasua. Avausmutkasta tulin ulos lähtösijallani neljäntenä. Muutaman seuraavan kierroksen aikana sain napsittua kilpailijan toisensa jälkeen edeltäni ja siirryin hyvissä ajoin kärkeen. Takanani pystyivät seuraamaan vain hyvän vauhdin loppukaudesta löytänyt Jenni Krohn ja Hautakangas. Jenni pääsi yhden mutkan ajan käväisemän kärjessäkin, mutta pääsuoran jarrutuksessa otin paikkani takaisin. Viimeisellä kierroksella Jenni ahdisteli todella tiukasti ja viimeisessä mutkassa meinasi päästä kuittamaan edellisen kisan ulkokautta tekemäni ohituksen, mutta sain kuin sainkin pidettyä paikkani kärjessä. Viimeisestä mutkasta ulos vielä hyvällä vauhdilla ja kuudes voitto putkeen oli tosiasia!!

Lauantain kilpailuun pääsin lähtemään paalupaikalta ja ensimmäisellä kierroksella sain oikein mukavan raon seuraaviin. Ennen kierroksen täyttymistä heiluivat kuitenkin punaiset liput ja kilpailu keskeytyi. Lähtösuoran päässä oli melkoinen läjä autoja ja mutkaa myöhemmin yksi kuljettaja oli tehnyt pari volttia. Kuskeille ei onneksi käynyt mitään, mutta pari Legendsin-raatoa siitä syntyi. Uusintalähtö onnistui jälleen nappiin ja sain taas ensimmäisen kahden kierroksen aikana pienen raoan takanani tulleisiin Johan Ahokkaaseen ja Jenni Krohniin. Kolmannesta kierroksesta alkaen rako alkoi kymmenys kerrallaan huveta ja toiseksi viimeisellä kierroksella Ahokas pääsi pääsuoran jarrutuksessa ohitse. Hänen jarrutus meni kuitenkin pitkäksi ja pääsin välittömästi takasin kärkeen. Viimeinen kierros oli jälleen tiukkaa taistelua, mutta kukaan ei tälläkään kertaa päässyt ohitseni. Viimeisessä mutkassa joutui kyllä ottamaan vauhdin aivan pois ja varmistaman, ettei kolmantena kärkkynyt Jenni pääsisi hakemaan ulkokautta hyvää vauhtia ja kuittaamaan keulapaikkaa. Näin ei siis käynyt ja taas tuli täydet pisteet. Voitto oli jo yhdeksäs tällä kaudella ja se on kaikkien aikojen yhden kauden voittoennätys!!

Ahvenisto podium

Syyskuun 18. päivä Jurvassa ajettavaan päätösosakilpailuun on kannaltamme erinomaiset lähtöasetelmat. Mestaruuden varmistamiseksi riittää sijoittuminen kaksi kertaa kahdentoista joukkoon tai kerran seitsemän joukkoon. Toki voittoputken jatkaminen kiinnostaa erittäin paljon, mutta täytyy koittaa pitää järki mukana. Ja sehän on kypärä päässä todella helppoa... No, ei parane vielä juhlia, sillä pienikin herpaantuminen ajamisessa tarkoittaa tiukassa kärjessä nopeasti useidenkin sijojen menetystä.

 

LEGENDS FESTARIT, JURVA 18.9.2010

 

Lähtökohdat kilpailuun olivat seitsemän voiton putken ansiosta loistavat. Mestaruutta varmistelemaan en kuitenkaan lähtenyt, vaan mielessä oli voittoputken jatkaminen. Tällaista kautta ei yksinkertaisesti voi päättää sijalle ynnä muut.

Perjantaina oli koko päivä varattu pelkästään Legendsien harjoituksille, mutta kaatosade vesitti suurimman ajoinnon. Aiottua enemmän tuli sitten kuitenkin ajettua, kun päätimme kerrankin tehdä kunnon sadetestin ja kokeilla mitä eri säätömuutokset todella vaikuttavat sateella. Yleensä tulee tehtyä jotain muutoksia, joilla teoriassa on vaikutusta, mutta todellinen ero kierrosajoissa on vaikea todeta kelin muuttuessa koko ajan. Nyt kerrankin satoi jatkuvasti ja siten säätöjen eron pystyi toteamaan. Loppupäivästä pääsimme hyvään vauhtiin ja olimme tyytyväisiä päivän antiin.

Lauantain aamuharjoituksessa olimme myös aivan kärjessä ja aika-ajosta irtosi myös paalupaikka reilulla 0,1 sekunnin erolla. Tämän kauden mittakaavassa siis todella reilulla marginaalilla. 0,3 sekuntia huonommalla ajalla sai aika-ajosta sijan 8.

Festarien lähtö

Ensimmäisen kisan lähtövaloja sai odotella lähtöruudussa ennätyksellisen pitkään, varmasti yli 5 minuuttia, kun häntäpään lähtöjärjestys ei tuntunut löytyvän millään. Lopulta valot kuitenkin alkoivat syttyä yksitellen ja niiden sammuttua ampaistiin matkaan. Lähtöni onnistui mainiosti ja pysyin kärjessä avausmutkassa. Pitkällä takasuoralla Marko Mankonen pääsi livahtamaan ohitse ja liimauduin hänen kantaansa. Parin kierroksen ajan vaihdoimme Markon kanssa paikkoja, kunnes tipahdin kolmannelle sijalle Juha Haarahiltusenkin ajettua ohitseni. Kisan puolessa välissä sain takasuoralle hyvän vauhdin ja nousin kerralla kolmospaikalta kärkeen. Takanani kakkospaikka vaihtui sen verran tiheään seuraavan kahden kierroksen aikana, että sain rauhassa repäistä pienen raon. Loput neljä-viisi kierrosta olivatkin sitten ajelua kohti kauden kymmenettä voittoa!! Samalla varmistui myös mestaruus!!

Toiseen lähtöön lähdettäessä lähtövalojen vaihtuessa alkoi sitten päivän ensimmäinen sadekuuro. Hetkessä koko rata oli aivan märkä ja kauden viimeisestä lähdöstä tuli liukasta ajelua. Lähdössä tipuin kolmosruudusta neljännelle sijalle, mutta jo ensimmäisellä kierroksella nousin toiselle sijalle Raine Hautakankaan perään. Hänen vauhtinsa oli sateella aavistuksen parempaa, enkä päässyt häntä kunnolla haastamaan. Kerran kävin puolen auton verran hiekallakin yrittäessäni jahdata vielä yhtä voittoa. Siinä rytäkässä pääsi Kumpulan Ossikin vilauttamaan keulaansa peileissäni, mutta ohitse hän ei koskaan päässyt. Muutaman kierroksen jälkeen ero taaksepäinkin oli turvallinen ja niissä asemissa ajettiin ruutulipulle asti.

Maaliintulon jälkeen

Kauden aikana ajetuista 14:sta lähdöstä saldoksi tuli ennätykselliset 10 voittoa, 2 kakkossijaa ja pari sijaa ynnä muut. Loppupisteisiin lasketuilla 12:lla lähdöllä tuli tehtyä myös uusi yhden kauden piste-ennätys. Kokonaisuudessaan aivan loistava kausi!! Kiitoksia kaikille mestaruusvauhdissa tavalla tai toisella mukana olleille!!

Kisan jälkeen illalla pidetyssä palkintogaalassa tuli kahmittua runsaasti pystejä ja Reiskakin pääsi pokkaamaan kisan lopuksi ajetun mekaanikkolähdön kakkospokaalin. Voittoon ajoi muutama vuosi sitten useammankin mestaruuden voittanut Pasi Matintupa, jolle Reiska pisti tiukasti kampoihin, ainakin ensimmäisen kierroksen lievään uloslipeämiseen asti...


Yhteystiedot

Sami Erkkilä
Knaapilankuja 8
04330 Lahela

040 59 65 879
info@erkkila.eu